Kiinteistönvälityksen kotkotuksia

Linkin tilastossa näkyy remonttien määrän kasvaminen.

Oma ns. perstuntumani on, että vaikeammassa markkinatilanteessa LKV:t edellyttävät perheasunnoilta lähes moitteetonta kuntoa ja houkuttelevat myyjäkandidaatteja hyvinkin suuriin remontteihin.

Ymmärrän, että maalipurkilla pystyy asuntoa siistimään, mutta olen seurannut useampaakin remonttia, joita on tehty puoli vuotta isolla työvoimalla isoin konehankinnoin ja ajoittain järjettömän järeällä kalustolla (esim. jätelava nostettiin pihaan toisen talon puolelta riittävän yltävällä nosturilla).

Näissä remonteissa en monessakaan mielessä näe paljoa logiikkaa.

Asunnoissa yleensä pruukaa olla seinissä läpejä, joita oviaukoiksi kutsutaan. Mikä on ihanteellinen paikka ovelle, on varmaan iäisyyskysymys, mutta oven paikan siirtelykin maksaa.

Vielä kummallisemmaksi menee, kun eräässä asunnossa väliseiniä on purettu siinä mitassa, että jos talossa asuisin, niin pelkäisin paikkojen natinaa. Sellainen ratkaisu, jossa eteinen, keittiö ja yhtiöjärjestyksessä kahdeksi huoneeksi laskettu olohuone on yhdistetty yhdeksi ainoaksi 75 neliön tilaksi, ei minua innosta. Ihminen voi kai haluta jotain yksityisyyttä muulta perheeltäänkin ja vaikka uuden supertehokkaan liesituulettimen pitäisikin imeä käryt pois keittiöstä, se ei 60 vuotta vanhassa talossa onnistu. Sen tiedän ihan varmasti vanhasta kokemuksesta.

Edelleenkin kaipaisin remontteihin neutraaliutta. Onko kuvan kaltainen kulhon näköinen lavuaari puupöydän päällä todellakin tarkoituksenmukainen kph:ssa? Entä katon madaltaminen siten, että tilaan sijoitetaan julmettu määrä kohdevalaisimia? Entä jos keskustaan muuttava iäkäs pariskunta haluaisikin kattoon Ida-tädin vanhan kattokruunun ja viereen seisomaan Wilhelm-isoisän korkean kaappikellon?

Edelleenkin valkoiset kylmäkalusteet on ajoittain korvattu metallinvärisillä. Ne ovat nyt muotia aivan samalla tavalla kuin tietyt farkkumerkit, mutta kun asunnosta on heitetty menemään täysin toimivat valkoiset kylmäkalusteet, kenenkähän on tarkoitus uudet kalusteet maksaa? Ehkä ostajan? Valkoinen kylmäkaluste säilyttää ruuan siinä missä metallinvärinenkin.

Mielestäni puoli vuotta kestävä ja 50.000 euroa maksava remontti on riskisijoitus, kun alkup. huoneistostakin on sentään pitänyt maksaa länsirannikolla 1500 – 2000 euroa neliöltä ja kyseessä ovat isot huoneistot. Yhtä huoneistoa on muuten myyty jo vuoden hintapyyntöä laskien.

 

Vielä pari hajahuomiota:

-Katsoin kesällä rivitalonpätkää, jolloin olisin muuttanut ydinkeskustasta pikkaisen kauemmas. Kun pienessä yhtiössä asukkaat ovat 1930-luvulla syntyneitä, ei houkutellut.

-Ilahduin, että pankinjohtaja huomasi niinkin pienen asian kuin isännöitsijäntodistuksen tulostuspalkkion.

 

Ja lopuksi tuohon uutiseen viitaten: ostajan markkinat saattavat alkaa vasta keväällä, jos pakkomyynteihin joudutaan laajasti.

3 thoughts on “Kiinteistönvälityksen kotkotuksia

  1. Asuntoremonttien yliregulointi voi moninkertaistaa kustannukset

    Olen tehnyt elämäni varrella jo toistakymmentä asuntoremppaa.

    Viime aikoina kuvaan on astunut isännöitsijän virkansa puolesta (ja lain mukaisesti) vaatima remonttisuunnitelma. Olen itse tottunut vaihtamaan esimerkiksi keittiön hanan siinä vaiheessa, jos tiskipöytä menee vaihtoon. Kalustesulku kiinni ja sitten vaan hana vaihtaen. Olen myös tottunut liittämään viemäriputket. Muoviputket vaan työnnetään saippuan liukastamana toistensa sisään ja sillä tavalla uusi tiskipöytä liitetään viemäriverkkoon.  Nyt tämä ei enää ole mahdollista. Remonttisuunnitelmassa pitää olla mainittu urakoitsijat ja siitä seuraa rutosti lisää harmia.

    Uudella tavalla tehden tiskipöydän vaihdosta tulee kallista puuhaa:

    1. kilpailutetaan urakoitsijat ja tehdään sopimus (tähän palaa kaikilta rahaa ja aikaa)
    2. tehdään sopimukset urakoitsijoiden kanssa
    3. tehdään remonttisuunnitelma, jossa urakoitsijat on mainittu ja kiikutetaan se isännöitsijälle (tähänkin palaa aikaa)
    4. putkimies saapuu ja irroittaa hanan (15 min työ, josta joutuu maksamaan puolen päivän työn)
    5. toinen kaveri tulee ja vaihtaa tiskipöydän ja tekee sen yhteydessä muutaman sahauksen (3 tunnin työ josta joutuu maksamaan matkakuluineen päivän työn verran palkkaa)
    6. putkimies saapuu ja liittää tiskipöydän viemärit ja uuden hanan (tunnin työ, josta joutuu matkakuluineen maksamaan päivän työn verran palkkaa)

    Tuosta tiskipöydän vaihdosta, jonka itse olisin tehnyt vajaassa päivässä, on tullut hermoja raastavan pitkä ja vaivalloinen kokemus, johon palaa aikaa ja hermoja.

    Yliregulointi on tehnyt pienestä asiasta pitkällisen vaikeaa ja kallista.  

    1. Remonttisuunnitelma

      En ole tämän uuden ilmiön kanssa ollut tekemisissä, vaikka sen muistaen arvelinkin jonkun epäilevän, voiko seinien purkaminen mennä liiallisuuksiin. Paikkojen natina saattaa olla puoleltani leikillinen ilmaisu, vaikka aika paljon seiniä erään vanhan talon asunnosta on näemmä purettukin.

      Toinen asia on, paljonko kaikki is:t remonttisuunnitelmasta ymmärtävät. Kaup. koulutus taitaa olla alalla yleisin.

       

      T. Juha

    2. Isännistä vuokralaisiksi ja rengeiksi

      Kun pieneenkin asennustyöhön vaaditaan luvat ja urakoitsijat, työllistetään väkeä ja kansantalouden kirjanpitoon saadaan lisää kirjattavaa BKT:tä. Talouskasvusta osa onkin vain sitä, että ennen kirjaamattomat asiat kirjataan ylös. Mainitsemasi kaltainen sääntely kylläkin passivoi asunto-osakeyhtiöissä asuvia. Asunto-osakkeen omistaminen on kohta pelkästään velvollisuus maksaa yhtiövastikkeita, omistajan valta on riisuttu lainsäädännöllä ja keskitetty isännöitsijöille ja viranomaisille. Omakotitalossaan asuva voi edelleen toteuttaa käden taitojaan ja säästää rahaa ja mikä tärkeintä päättää asioistaan. Mutta kuinkahan kauan?

       

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com