Täällä Tampereen suunnalla keskustellaan vilkkaasti Pirkkalan lentokentän kehittämisestä. Maakuntakenttien kohtalo kiinnostaa muitakin ulkohesalaisia, ja miksei pääkaupunkilaisiakin, koska valtionyhtiöstä ja subventioista on kyse. Taloudellista merkitystä maakuntakentillä on kuitenkin ennen kaikkea lähialueilleen.

Maakuntakentät omistaa valtion Finnavia, joka rahoittaa niitä Helsinki-Vantaan tuotoilla. Maakuntakenttien pyörittäminen on tappiollista, mikä rajoittaa Finnavian mielenkiintoa panostaa niihin. Ainakin Pirkanmaalla uskotaan, että maakuntakenttiä voisi ja pitäisi kehittää muillakin opeilla kuin Finnavian, vaikka sitten yhtiöittämällä ne paikallisen julkishallinnon ja yksityisten yritysten omistukseen. Tai kenties yksityistää kokonaan, kunhan vain tuloksena olisi uusia pääomia ja reittejä, ja parempaa palvelua kaikkiaan. Finnavian johtaja Kari Savolainen tyrmää ajatuksen sillä, ettei kukaan kykene pyörittämään kenttiä heitä halvemmalla. Onko konsepti sitten erilainen, hän tuhahtaa.

En tunne lentokenttäbisnestä pätkän vertaa, mutta yritystaloutta olen sen verran perannut, että Savolaisen vähättelevää asennetta on pakko kritisoida. Voi olla, ettei kukaan kykenisi hoitamaan Finnavian tehtäviä maakuntakentillä kustannustehokkaammin eli kannattavammin. Tai sitten kyllä.

Vapaasti kilpailluilta sektoreilta tiedämme, että hyvin samankaltaisten yritysten kannattavuus voi erota oleellisesti. Toinen löytää yllättäviä säästöjä tuotantotapoihin heikentämättä palveluja, tai keksii uusia tulolähteitä. Vaikkapa rakennusyhtiöiden kannattavuudessa ja tarjouksissa voi olla isoa heittoa, vaikka toimintakonsepteissa ei ole päällisin puolin suurta eroa. Hyvät yhtiöt toimivat kustannustehokkaasti ja tekevät silti laadukasta ja hinnaltaan kilpailukykyistä työtä. Ne hallitsevat markkinoita osaamisellaan, eivät poliittisilla etuoikeuksilla, sikäli kun menestys perustuu rehelliseen kilpailutukseen.

Mitä ne erot lentokenttäbisneksessä olisivat, en tiedä, muttei Savolaisella ole kompetenssia sulkea pois vaihtoehtoa, jota hän ei voi tuntea. Valtionyhtiöitä ei ylipäätään tunneta erityisestä tehokkuudestaan. Onhan se ällistyttävää, kuinka surkea liikelaitos vaikka VR on taloudellisesti, ja samalla hintakilpailukyvyltään. Tampereelta pääsee lentokoneella halvemmalla Keski-Eurooppaan kuin Joensuuhun.

Kukaan ei kuvitellut 20 vuotta sitten, kuinka halvalla halpislehtoyhtiöt voivat rahdata suuria määriä asiakkaita – voitollisesti. Perinteisten kilpailijoiden mukaan se oli mahdotonta. Nykyään ne tarpovat kuralla, Ryanair kaltaisineen porskuttaa – ja asiakas kiittää. Malli on jo levinnyt kaukoliikenteeseenkin.

Monopoliyhtiöt eivät tietenkään näe monopoleissa mitään ongelmia – vaikka koko EU perustuu kilpailun lisäämiselle ja sen taloudellisille hyödyille. On vaikea ymmärtää, miksi hyväksi havaittu periaate ei koskisi lentokenttien pyörittämistä, kun se toimii lentoyhtiöissäkin. Alalla on varmaan erityispiirteensä, mutta on niitä muillakin.

Monopolien purkaminen on yleensä kuluttajienkien etu, ja jos näin ei ole, perusteiden täytyy olla todella painavat. Vaikka maakuntakenttiä ei saisi täysin kannattavaksi, on mahdollista, että saman mittaisilla subventioilla joku tarjoaisi parempaa palvelutasoa. Se hyödyttäisi alueidensa taloutta samaan hintaan eli voittoa kertyisi kansantalouden mitassa.  

Monilla sektoreilla on luovuttu julkisista yhtiöistä ja monopoleista järkiperustein. Kunnalliset rakennusyhtiöt eivät enää hoida kunnan urakoita kuin poikkeustapauksissa, jos sellaisia enää edes onkaan kunnissa kuin pieninä reliikkijäänteinä. Urakat kilpailutetaan rakennusyksityisten kesken, koska se on osoittautunut tarkoituksenmukaisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi.

Yksityisistä terveysasemista on tullut suosittu ja oleellinen osa julkista terveydenhuoltoa, kun asiakkaat äänestävät jaloillaan. Hoito on hyvää ja kustannukset kurissa, kun kerran yksityiset mukana systeemissä haluavat pysyä. Mikä tekee lentokenttäbisneksestä niin radikaalisti erilaisen, että siellä valtiollinen monopoli avaisi ainoan tien autuuteen?

Monopolit puolustavat aina asemaansa. Mutta pukilta ei kannata kysyä, sopiiko se kaalimaan vartijaksi. Jos maakunnat haluavat kehittää kenttiään omissa hoivissaan, miksei kokeilla? Turvallisuusmääräykset koskevat joka tapauksessa kaikkia toimijoita, eli riskitaso ei nousisi. Jos järjestely ei toimi, vanhaan voi aina palata. Finnavia ei katoa minnekään.