Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Otso, kontio, mesikämmen ja määrällinen elvytys. Peitenimiä käytetään silloin kun oikea sana on liian pelottava lausuttavaksi. Kontiota ei uskallettu kutsua aikanaan karhuksi eikä määrällistä elvytystä nyt setelirahoitukseksi. Määritelmän mukaan setelirahoituksessa keskuspankki ostaa omaan taseeseensa valtion velkakirjoja ja rahoittaa näin valtion budjettia.

Euroopan keskuspankki EKP tekee juuri tätä. Se, että keskuspankki ostaa velkapaperit markkinoilta, ei muuta sitä tosiasiaa, että valtion velkapaperit päätyvät keskuspankin taseeseen: kyse on siis setelirahoituksesta. Tämän ovat myös kokeneet keskuspankkiirit valmiita vahvistamaan, ainakin kahdenkeskisissä keskusteluissa.

EKP:n markkinaoperaation tarkoituksena on piristää taloutta, pysäyttää uhkaava deflaatio ja kiihdyttää inflaatiota. Jos asia ei olisi niin vakava, voisi siinä nähdä myös humoristisia piirteitä. Keskuspankkien tehtävänä on ollut kautta aikojen torjua inflaatiota eikä suinkaan kiihdyttää sitä. Suomen Pankkikin taisteli vuosikymmeniä inflaatiopeikkoa vastaan ja teki asiasta opaskirjankin. Onko EKP onnistunut nyt liian hyvin toimeksiannossaan, kun se on saanut inflaation taltutettua kokonaan?

EKP on luvannut käyttää kuukausittain 60 miljardia euroa velkakirjaostoihin markkinoilta. Ongelmana on ollut se, että raha ei kierrä talouteen vaan makaa pankkien taseissa. Mitäpä, jos annettaisiin raha suoraan euroalueen naisten pankkitileille? Se tekisi pyöreästi 400 lisäeuroa kuukaudessa. Kulutus piristyisi varmasti ja hetken päästä myös inflaatio. Rahan arvon kanssa voisi olla vähän niin ja näin. Inflaatio on siis helppo saada tarvittaessa käyntiin. Sen pysäyttäminen onkin sitten ihan toinen juttu. EKP on suurten haasteiden edessä taiteillessaan deflaation ja inflaation välimaastossa. Historiasta kiinnostuneille voin suositella iltalukemiseksi Bengt Fagerholmin kirjaa Arvottomat miljoonat.   

—

Lue Punaisen mukin blogia.