Normeista

Vaalien alla on alettu Suomessa kritisoimaan liikoja määräyksiä. Kritisoijien kärjessä ovat olleet kansanedustajat, jotka lakeja vuosia ovat säätäneet.

Mielestäni US:n toimittaja Kammonen on useammassakin blogimerkinnässään (ja) onnistuneesti kyseenalaistanut määräysten vastustamisen. Ilman normeja on anarkia.

Sopiva esim. on niinikään US:ssa julkaistu uutinen, jonka lähteisiin liitteineen melko tarkasti perehdyin.

On helppo sanoa, että jokaisen pitäisi saada asua kodissaan niin kuin haluaa. Kun asunto tulee myyntiin, selvät kriteerit olisivat kuitenkin paljon parempia kuin kalliit oikeudenkäynnit kriteereiden puuttuessa.

Kyseessä ei ole mikään tuppukylä vaan Suomen toiseksi suurin kaupunki Espoo. Kyseessä ei liioin ole mikään erämökki vaan taloyhtiö. Siellä on asuttu vuosikausia ilman, että rakennuksille on edes tehty käyttöönottotarkastusta, jota ennen rakennusta ei saisi käyttää. Myös as.oy:n hallinto on hunningolla.

Talossa asuu ainakin kaksi arkkitehtuuria opiskellutta henkilöä, joita ilmeisesti normien noudattaminen ei kiinnosta, sillä tietämättömyydestä ei voi olla kysymys. Henkilöitten yhteistyökykyä voi epäillä. On lähinnä sääntö, että as.oy:ssä on erimielisyyksiä, mutta kyllä asioitten pitäisi kuitenkin olla kunnossa.

Hämmästelen myös pankkia eli ÅAB:ta. Miksi vakuudeksi on kelpuutettu peräti kyseenalainen kohde? Edelleen voi kysyä, kannattaako panttia realisoida ainakaan huutokaupalla, jonka ehtojen mukaan kauppa voidaan riitauttaa monestakin syystä, joita tässä tapauksessa voivat olla esim. talon, taloyhtiön ja asunnon huono kunto ml. monenkinlaiset kosteusvauriot. Voi olla, että tässäkin jupakassa vain juristit ovat voittajia.

Lopuksi voi ihmetellä Espoon rakennusvalvontaa, joka suurista valtuuksistaan huolimatta on laitonta tilannetta vuosia sietänyt.

Related Posts