Nuoret ostavat velaksi sijoitusasuntoja

Taloussanomien asumista käsittelevä artikkeli sai jälleen hymyilemään monestakin syystä. Nopealla lukemalla tuntuu kyseessä olevan laajamittainen nuorten kansanliike, joka tuomitaan riistokapitalismina. Tutkitaanpa tätä ilmiötä hieman toisesta kulmasta.

On totta, että Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut uusi nuorempi vuokranantajapolvi, joka haluaa kerryttää omaisuutta pitkäkestoisesti omistamalla vuokra-asuntoja. Valtaosa näistä nuorista kolmekymppisistä on todellisuudessa aivan siinä neljän kympin riman alapuolella olevia valveutuneita aikuisia.

 Suomessa yksityisten vuokraamia asuinhuoneistoja on noin 260 000 kappaletta. Tarkkaa tietoa asuntosijoittajien lukumäärästä ei ole. Joukkoon mahtuu henkilöitä, joilla on kymmeniä asuntoja tai enemmän, mutta suurimmalla osalla omistuksessa on yksi tai korkeintaan kaksi asuntoa.  Vaikka olisikin hienoa nähdä suomalaiset innostumassa vaurastumisen mahdollisuudesta suurin joukoin, on järjestelmällisesti toimivien yksityisten asuntosijoittajien määrä hyvin pieni.

Useimpien kohdalla kyse ei ole hulvattomasta lainarietastelusta vaikka varmasti heitäkin joukossa on. Usean suunnitelma on ostaa yksi asunto vuodessa tai kahdessa. Tällä tavoin 30 vuoden työuran aikana asuntoja ehtii kertyä useita kymmeniä ja niiden tuoman vuokratulon turvin eläkeajan toimeentulo ei jää yhteiskunnan taakaksi.

Useissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla on vallinnut pula pienistä vuokra-asunnoista niin kauan kun itse muistan asiaa taaksepäin. Pelko siitä, että tukirahat valuvatkin nyt nuoren vuokranantajapolven taskuun tuntuu täysin pöyristyttävältä. Onko se enemmän oikein, että kuusikymppinen saa ne rahat tai, että vuokra maksetaan ulkomaalaiselle sijoitusyhtiölle, joka talot vaihtoehtoisesti omistaa?

Kansantalouden toiminnan kannalta on tärkeää pystyä turvaamaan kohtuuhintainen vuokra-asuminen. Korkeat vuokrat eivät johdu yksinomaan yksityisomisteisesta vuokra-asuntokannasta vaan asuntojen niukkuudesta. Niukkuus ei ainakaan vähene sillä, että riskiä kantava asuntosijoittaja saa otsaansa kyseenalaisen leiman.

Mieleeni jäi tämän artikkelin jälkeen pyörimään kysymys siitä, miten saisimme useamman suomalaisen nuoren kantamaan kortensa kekoon yhteiskunnan kehittämisen muodossa. On kyseessä sitten asuntosijoittaminen, yrittäjyys tai mikä tahansa pitkälle tähtäävä jakovaraa synnyttävä hanke.

Matias
www.matiassavolainen.com
 

Related Posts