Swanien Isä Pekka Koskenkylä – Elämää Aallonharjalla

Swan the sailing boat

Juha Vahe kysyi liimapalkkikirjoituksessaan suomalaisten puuinnovaatioiden perään. Päätin vastata Swanien isä Pekka Koskenkylän ELÄMÄ AALLONHARJALLA kommenteilla. Kirjaan kirjoittaja on Pirkko Koskenkylä, joka tarkastelee miehensä luottavaista elämänasennetta, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Pekka Koskenkylä kertoo opiskelleensa yliopistossa sosiologiaa ja muita helppoja aineita ja uskalsi yrityselämän karikoista tietämättömänä perustaa Nautor Oy:n ilman liiketoimintasuunnitelmia ja tarkkoja budjetteja.

Pennitön uneksija ryhtyi ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään. Alkuun päästyään hän tähtäsi alalla maailman ykköskeksi.

Elämänkerrassaan Pekka arvioi, että jos hän olisi päätynyt oppilaaksi kauppakorkeakouluun, jossa hänelle olisi opetettu kaikkea turhaa, kuten rahoitussuunnittelua, budjetintekoa, markkinointia ja tutkimusta, Swaneja ja Mirabelloja ei koskaan olisi rakennettu.

Huippuveneiden valmistajan elämänohjeena oli: ”Ellei tiedä, voi kysyä”

Osaamisesta puhutaan nykyään avaimena kaikkeen. Meidän on syytä nostaa pelle-pelottomia kunniaan. Tietoa saa, kun kehtaa kysyä, mutta yrittämiseen liittyviä pelkoja korkeakoulut ja työllistämiskurssit eivät välttämättä poista.

Kirja kertoo, että jo pikkupoikana Pekka Koskenkylä tiesi, että hänestä tulee liikemies. Murrosikäisenä hän ajatteli, että liikemieheksi tullakseen hän ei tarvitse opillista sivistystä ja löi siksi laimin koulunkäynnin.

Isä, Leo Koskenkylä, oli kuitenkin toista mieltä ja sai pojan itsensä oivaltamaan koulutuksen tärkeyden.

 Itseluottamusta Pekalta ei puuttunut. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla nuori filosofian maisteri haaveili omasta purjeveneestä ja oman yrityksen aloittamisesta. Hän alkoi rakentaa venettä itselleen.

Pekka Koskenkylä oli saanut myyntipäällikön paikan Schaumanin paperisäkkitehtaalta, Pietarsaaresta. Appiukon iso autotalli oli kuin tehty ensimmäiseksi veneverstaaksi. Pitkässä tallissa oli aikaisemmin pidetty pitkää linja-autoa.

Paikallinen amatöörivenesuunnittelija Eivind Stillin piirustusten pohjalta Pekka Koskenkylä rakenteli puhdetöinään vapaa-aikanaan appiukkonsa tuella yhdentoista metrin pituista purjevenettä.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että parikymppinen säkkikauppias rakensi huvivenettä.  Huhu levisi kauemmaksikin ja eräänä iltapäivänä ohikulkumatkalla ollut helsinkiläinen hammaslääkäri kyseli, ”Mitähän tuollainen vene mahtaisi maksaa?”

Pekka heitti hyvän hinnan, hammaslääkäri ei pitänyt kalliina ja osti Pekalta veneen. Siitä se alkoi. 

Tästä tulee mieleen, että yrittäjyys on geeneissä, sitä ei välttämättä opi TEM:n yrittäjäkurssilla. Itseluottamusta ja intohimoa tarvitaan. Alkuvaiheessa huonosta laskupäästä ja markkinatutkimusten puutteesta saattaa olla hyötyä; pelkokerrointa ei päästetä peliin.

Sain kirjan Pekka Valkoselta arvosteltavaksi ja kirjoitan mielenkiintoisesta yrityskertomuksesta tarkemman analyysin myöhemmin, mutta halusin tuoreeltaan kommentoida Juha Vaheen liimapalkkikirjoitusta.

Lisätietoja: www.tammi.fi

 

 

 

 

Swan the sailing boat

Juha Vahe kysyi liimapalkkikirjoituksessaan suomalaisten puuinnovaatioiden perään. Päätin vastata Swanien isä Pekka Koskenkylän ELÄMÄ AALLONHARJALLA kommenteilla. Kirjaan kirjoittaja on Pirkko Koskenkylä, joka tarkastelee miehensä luottavaista elämänasennetta, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Pekka Koskenkylä kertoo opiskelleensa yliopistossa sosiologiaa ja muita helppoja aineita ja uskalsi yrityselämän karikoista tietämättömänä perustaa Nautor Oy:n ilman liiketoimintasuunnitelmia ja tarkkoja budjetteja.

Pennitön uneksija ryhtyi ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään. Alkuun päästyään hän tähtäsi alalla maailman ykköskeksi.

Elämänkerrassaan Pekka arvioi, että jos hän olisi päätynyt oppilaaksi kauppakorkeakouluun, jossa hänelle olisi opetettu kaikkea turhaa, kuten rahoitussuunnittelua, budjetintekoa, markkinointia ja tutkimusta, Swaneja ja Mirabelloja ei koskaan olisi rakennettu.

Huippuveneiden valmistajan elämänohjeena oli: ”Ellei tiedä, voi kysyä”

Osaamisesta puhutaan nykyään avaimena kaikkeen. Meidän on syytä nostaa pelle-pelottomia kunniaan. Tietoa saa, kun kehtaa kysyä, mutta yrittämiseen liittyviä pelkoja korkeakoulut ja työllistämiskurssit eivät välttämättä poista.

Kirja kertoo, että jo pikkupoikana Pekka Koskenkylä tiesi, että hänestä tulee liikemies. Murrosikäisenä hän ajatteli, että liikemieheksi tullakseen hän ei tarvitse opillista sivistystä ja löi siksi laimin koulunkäynnin.

Isä, Leo Koskenkylä, oli kuitenkin toista mieltä ja sai pojan itsensä oivaltamaan koulutuksen tärkeyden.

 Itseluottamusta Pekalta ei puuttunut. 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla nuori filosofian maisteri haaveili omasta purjeveneestä ja oman yrityksen aloittamisesta. Hän alkoi rakentaa venettä itselleen.

Pekka Koskenkylä oli saanut myyntipäällikön paikan Schaumanin paperisäkkitehtaalta, Pietarsaaresta. Appiukon iso autotalli oli kuin tehty ensimmäiseksi veneverstaaksi. Pitkässä tallissa oli aikaisemmin pidetty pitkää linja-autoa.

Paikallinen amatöörivenesuunnittelija Eivind Stillin piirustusten pohjalta Pekka Koskenkylä rakenteli puhdetöinään vapaa-aikanaan appiukkonsa tuella yhdentoista metrin pituista purjevenettä.

Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, että parikymppinen säkkikauppias rakensi huvivenettä.  Huhu levisi kauemmaksikin ja eräänä iltapäivänä ohikulkumatkalla ollut helsinkiläinen hammaslääkäri kyseli, ”Mitähän tuollainen vene mahtaisi maksaa?”

Pekka heitti hyvän hinnan, hammaslääkäri ei pitänyt kalliina ja osti Pekalta veneen. Siitä se alkoi. 

Tästä tulee mieleen, että yrittäjyys on geeneissä, sitä ei välttämättä opi TEM:n yrittäjäkurssilla. Itseluottamusta ja intohimoa tarvitaan. Alkuvaiheessa huonosta laskupäästä ja markkinatutkimusten puutteesta saattaa olla hyötyä; pelkokerrointa ei päästetä peliin.

Sain kirjan Pekka Valkoselta arvosteltavaksi ja kirjoitan mielenkiintoisesta yrityskertomuksesta tarkemman analyysin myöhemmin, mutta halusin tuoreeltaan kommentoida Juha Vaheen liimapalkkikirjoitusta.

Lisätietoja: www.tammi.fi

 

 

 

 

3 thoughts on “Swanien Isä Pekka Koskenkylä – Elämää Aallonharjalla

  1. Menestyksen salaisuus…

    Helge: "ilman asianmukaista koulutusta rakentamaan veneitä, joista hän ei aloitusvaiheessa tiennyt kerrassaan mitään"

     

     

    … on salainen.

    Yleinen käsitys on, että menestys yrittäjänä korreloi kyseenalaisesti koulutuksen kanssa. Tuossa merkinnässäni viittaan projektiin, jossa asiasta saataneen täsmällistäkin tietoa.

    Lonkalta heitettyjä olettamuksia on, että koulutuksessa omaksutaan vääriä arvoja. Apulaisvaraylitirehtöörin virka tabellilaitoksessa takaa kapean leivän, tylsän työn, mutta myöskin vähän töitä.

    Desimaali- ja muitten pilkkujen räknääminen ei taida kehittää ihmissuhdetaitoja, jotka ovat jokaisen yritysjohtajan tärkein taito. Riittävän hyvillä ihmissuhdetaidoilla vähänkin koulutettu ihminen pystyy saamaan spesialistijoukon toimimaan harmonisesti ja tavoitteellisesti.

    Laajemminkin voi kysyä, mihin menestys perustuu. Rautamalmia on Suomesta louhittu olemattomasti vaikka Brasiliaan verrattuna ja kuitenkin meillä on melkoinen metalliteollisuus.

    Edelleenkin on vaikea selittää Suomen menestystä hissi- ja nosturialalla. Kun Kone aloitti hissien valmistuksen, Helsingissä oli vähäinen määrä kerrostaloja. Suomalaiset satamat ovat pieniä maailman suursatamien rinnalla, ja kuitenkin Suomesta on lähtenyt melkoinen määrä laivarahdin käsittelyyn liittyviä järjestelmiä.

    En tiedä, meneekö vitsailun puolelle, mutta jokin paradoksi on siinäkin, että “kahdella kielellä vaienneesta kansasta” tuli matkapuhelimien markkinajohtaja.

     

    T. Juha

  2. Osaamattomuuden yhteiskuntaan

    Juha, minulla oli joskus olevinaan vitsikäs teoria osaamattomuuden tärkeydestä. Osaamista ja sivistyksen pintakerrosta on sangen vähän, mutta osaamattomuutta, tumpulointia ja pieleen menemisen hallintaa maassamme ja maailmassamme on suunnattomia määriä.

    Osaamaton ymmärtää kysyä, kun ei ole liikoja luuloja itsestään. Osaamaton ehkä tajuaa paremmin organisaation merkityksen ja keskittyy hyvin ihmisten johtamiseen ja tukemiseen.

    KONE on ilmiönä mielenkiintoinen. Silläkin oli kyljessään elektroniikan valmistusta 70-luvulta alkaen. Kone omisti potilasvalvontamonitoreja ja järjestelmiä valmistavan yrityksen. Sitä kautta se toi elektroniikkaa ja mikrotietokoneosaamista hisseihin. Päättävyyttä ja intohimoa on tarvittu. Ehkä stressin hallintaan on tarvittu muutama pullo viinaakin.

    Rautaruukki oli muistaakseni Helgen (Haaviston) luomus. Vahva ja vähäeleinen yksilö. Uolevi Raade rakensi Nesteen.

    Intohimoa, ahkeruutta, rohkeutta, ripaus hulluutta ja paineen sietokykyä kehiin ja Suomi nousee jälleen surkeuden suosta.

     

     

     

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Home bias

Termi on määritelty esim. tuossa. Nojaaminen yhteen maahan, jollaiseksi EU:nkin vallan hyvin voi laskea (siis onko USA varmasti vain yksi kansatalous?), sisältää riskin.

Toisaalta me kaikki

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com