Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Venäjä ei ole helppo asia. Puolustusministerinä ollessaan Jyri Häkämies niputti Suomen haasteet USA:n vierailulla puolustusretoriikkaa käyttäen kolmeen sanaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Häkämies on nyt EK:n toimitusjohtaja ja aseet taottu auroiksi. EK on täysillä mukana Suomalais-Venäläisen kauppakamarin ja East Office of Finnish Industriesin toimistossa, jonka yhteishallituksen vetäjäksi kutsuttiin ex-pääministeri Esko Aho. Suomen yrityselämällä on nyt Venäjällä Esko Ahon kasvot.

Esko Aho ei ilmeisesti osaa pelätä. Hän ei tehnyt sitä 1990-luvun laman kouristuksissakaan, vaikka maa kulki kuilun reunalla. Jos yksikin Japanin luotonantaja olisi pannut Iiro Viinasen luotonkerjuureissuilla peukalot alaspäin, olisi Suomen tie ollut Kreikan tie.

Ahon päätä ei ole palellut myöskään poliittisen uran jälkeen: ensin vuosi Harvardin yliopistossa, sitten ihan vaan konsulttina Suomessa, toimiminen Sitran yliasiamiehenä ja nousu Nokian hallitukseen vuosiksi 2008–2012.  Sieltä vielä takaisin Harvardiin vetämään ”tehokkaan valtion olemusta tutkivaa” ryhmää. Siinä ohella hän ehti osallistua Suomessa erilaisiin Venäjä –projekteihin, ja mikä tärkeintä, niiltä ajoilta on peräisin myös hänen edelleen jatkuva jäsenyytensä ”Venäjän piilaaksona” tunnetussa Skolkovo–säätiön hallituksessa.

Jos jotain pitää ihmetellä, niin Etelärannan työnantajapalatsin hiljaista heräämistä. On kaiketi niin, että vasta talouskasvun pysähtyminen käänsi katseet tosissaan Venäjän suuntaan. Jos aikanaan Siperia opetti suomalaisille itsenäisyysmiehille Venäjän loputonta suuruutta, niin nyt Venäjän suuruus pitää kääntää Suomelle taloudelliseksi mahdollisuudeksi. Saksan ex-liittokansleri Gerhard Schröder huomasi tämän jo kymmenen vuotta sitten ja pestasi muun muassa ex-pääministeri Paavo Lipposenkin Nord-Stream–kaasuputkihankkeeseen. Nyt se on valmis, ja toista linjaa vedetään.

On selvää, etteivät vientimarkkinat avaudu sormia napsauttamalla. Raaka analyysi on, että Venäjä on kahden vaihtoehdon edessä; joko kulutusta pidetään yllä kasvattamalla julkista taloutta tai sitten saadaan tuottavuus oikeasti nousemaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään yleisesti ainoana oikeana ja se myös avaa suomalaisille mahdollisuuksia. Ahon mielestä juuri näissä investoinneissa tarvitaan suomalaista osaamista. Suomalaiset rakentajat ovat tässäkin edellä. Vinkkinä voisi heittää, että Pietarissa suomalaiset pörssiyhtiöt rakentavat korttelin kokoisia marketteja!

Suomalaisen osakesäästäjän ja piensijoittajan kannattaa pitää nyt Venäjä-kortille ja Esko Aholle peukkuja: Eurooppa on nolla-tilassa, eikä eurokriisi hellitä. Amerikka on taas kasvussa kiinni ja Kiina porskuttaa. Aholla – ”Kannuksen Kennedyllä”, kuten häntä pääministeriaikana nimiteltiin  – on joitakin ”amerikkalaisia piirteitä”; vaikka taifuuni panee kaiken matalaksi, niin jo huomenna siivotaan jäljet ja ylihuomenna rakennetaan uutta.

Nyt pitää onnistua Venäjän markkinoilla eikä nirsoilla Venäjän sisäpolitiikasta. Se maa elää tavallaan, eikä se huuteluista parane.

ps. Sanoma –konserni elää nyt uuden isännän aikaa. Johtajien ja päätoimittajien vaihtoviikot eivät varmaankaan ole vielä ohi. Media-ala on syvässä murroksessa, eikä paremmasta ole tietoa. Aika näyttää onko Antti Herlin media-alalla samanlainen kultasormi kuin hissi-bisneksessä. Toivottavaa olisi, sillä niin syvälle on Hannu Syrjäsen toimitusjohtaja-ajoista Sanoman kurssi vajonnut, ettei sen aikaisia ostoksiaan enää samoiksi tunne. Syrjäsen aikana Sanoman kurssi sentään vielä nousikin!

—

Lue Punaisen mukin blogia.