Työelämässä viitataan usein ihmisen ominaisuuksiin Bostonin-matriisilla, jonka akselit muodostuvat pareista laiska-ahkera ja tyhmä-älykäs. Ohjenuorana rekrytoinnissa pidetään, että tulee välttää henkilöitä, joissa yhdistyy tyhmyys ja ahkeruus, koska he saavat eniten aikaan tuhoa. Oheista hieman muuntaen voidaan todeta, että yhteiskunnan kannalta ihmiset ja instituutiot, jotka ovat älykkäitä ja moraalittomia, ovat tuhoisia. Moraalittomuus tarkoittaa tässä yhteydessä sellaisten riskien hyväksymistä, jotka saattavat aiheuttaa yrityksen tai yhteisön konkurssin.

Euroopan ajautuminen nykyiseen taloudelliseen painajaiseen on lähtökohdiltaan kahden tekijän summa. Euroalueen kollektiivinen ja siten näennäinen taloudellinen vahvuus antoi sairaiden maiden poliitikoille työkalun pysyä vallassa mahdollistamalla valtiollisen velanoton, jonka turvin tarjottiin äänestäjille hyvinvointia, johon ei valtion reaalitalous huomioon ottaen olisi ollut varaa. Velkaa saatiin pankeilta, jotka ummistivat silmänsä velallistensa maksukyvyttömyydeltä, koska velallisten ei sallita poliittisista syistä joutua vararikkoon. Pankit saisivat viime kädessä rahansa korkoineen euroalueen veronmaksajien kollektiivisena suorituksena. Poliitikoiden ja pankkien  toiminnan perusteenahan oli usko maailmantalouden voimakkaaseen kasvuun, joka estäisi tämän synteettisen velkajärjestelmän ajautumisen karille.

Toisin kävi, riskit toteutuivat. Väistämättömät ja kipeät korjaustoimenpiteet on tehtävä valtiollisella ja kansallisella tasolla. Tunnetusti mikään poliittinen puolue ei tähän ole kykenevä, koska toimenpiteet merkitsevät kannatuksen laskua. Tarvitaan puolueista ja perinteisestä politiikasta vapaat virkamieshallitukset, toimitusministeriöt, jotka alkavat työhön kansakunnan yhteinen hyvä tavoitteenaan. Pystyäkseen uskottavaan toimintaan ja saadakseen siten eri osapuolet talkoisiin mukaan tulee hallitusten jäsenten olla korkeasta moraalista tunnettuja. Suomen osalta tällaisina henkilöina on usein mainittu mm. Sixten Korkman ja Johnny Åkerholm.

Italia on jo muodostanut virkamieshallituksen pääministeri Mario Montin johdolla. Tänään Ylen radiouutisissa mainittiin hänen pidättäytyneen pääministerin palkasta, mikä on erinomainen osoitus johdon esimerkillisyydestä. Tämän jälkeen on helpompi vaatia esim. julkishallinnon palkka-alennuksia valtion velan ja budjetin tasapainottamiseksi. Toisenlaisen esimerkin antaa Suomen eduskunta jonkun vuoden takaa, jolloin yleisen palkkamaltin vallitessa edustajat korottivat omaa palkkaansa kaksinumeroisin kokonaislukuprosentein!