Suomi on EU-alueen metsäisin maa. Meillä on naapurissa metsäinen Venäjä, josta tuotiin vuonna 2021 Suomeen noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä puuta. Itänaapurin suurhyökkäys Ukrainaan lopetti venäläisen puun tuonnin kuin seinään, kun molemminpuoliset rajoitukset astuivat voimaan. Venäläisen puun luokittelu konfliktipuuksi lopetti sen kansainvälisen sertifioinnin ja Suomessakin tarve omavaraisuuteen puunsaannissa kasvoi. Kun Krimin ryöstö Ukrainalta ja mikkihiirihallintojen perustaminen Itä-Ukrainaan tapahtuivat, kauppa Länsi-Euroopan ja Venäjän välillä jatkui käytännössä ennallaan. Pakotteet olivat symbolisia. Eurooppalaisten omasta aloitteesta ei koskaan tapahtunut hiljattaista kaupankäynnin vähentämistä Putinin diktatuurin kanssa vaan kauppa romahti vasta pakon edessä. Ukrainan vuoden 2014 tapahtumat ja sivistysmaiden suhtautuminen niihin jotakuinkin vastaavat Hitlerin sudeettialueiden tilannetta.

Paljon Euroopassa matkustelleena ymmärrän keskieurooppalaisten halun suojella mahdollisimman suuren osan jäljellä olevista metsistään. Onhan niiden määrä huvennut dramaattisesti vuosisatojen varrella ja jäljellä olevat metsätilkut eivät usein muodosta yhtenäisiä alueita, joiden välillä eläimet sujuvasti liikkuisivat. Oli aikanaan onnekasta metsien kannalta, että Englannissa alkanut teollinen vallankumous toi mukanaan kivihiilen käytön. Ilman sitä olisi saarivaltakunnassa ja muuallakin tapahtunut vielä enemmän metsien häviämistä. Lajiston yksipuolistuminen on myös ongelma monissa maissa. Espanjan metsäisimmällä alueella Galiciassa kiinnitin viime syksynä huomiota paljon uutisoitujen kesän metsäpalojen jälkiin. Ruskeat jäljet muuten ruskeassa metsässä eivät olleetkaan ruskaa, joksi kaverini niitä ensin epäili. Herkästi palavan eukalyptuksen leviäminen istutuksista luontoon on pahentanut metsäpalo-ongelmaa siellä ja kautta eteläisen Euroopan. Invaasiolaji toki tuottaa selluteollisuudelle raaka-ainetta nopeasti mutta biodiversiteetti maksaa hinnan.

Suomella on ilmeinen tarve lisätä omavaraisuutta puun käytössä, koska käytännössä mikään läntinen demokratia eli Venäjän epäystävälliseksi valtioksi luokittelema maa ei venäläistä puuta saa vastaanottaa. Suomessa venäläisen puun osuus on ollut noin kymmenesosa kaikesta kulutuksesta ja siten helpommin korvattavissa kuin venäläisen raakaöljyn ja öljyjalosteiden käyttö. Suomessa on laadukas metsäautoteiden verkko. Se on hyvin tiheä verrattuna esimerkiksi venäläisen Karjalan tasavallan vastaavaan ja tekee metsien tehokkaan hyödyntämisen mahdolliseksi. Ilmastonmuutoksesta huolimatta edelleen kylmässä pitkien etäisyyksien maassa puun helppo saatavuus on myös oleellinen osa huoltovarmuutta ja monipuolista energiapalettia, jossa energian korkea hinta ei edellytä tulonsiirtomekanismeja. Ne yleensä toimivat huonosti. Avohakkuiden tekeminen luvanvaraisiksi rajoittaisi metsänomistajien oikeutta päättää itse omaisuutensa käytöstä joskin toisinaan metsäomistajat itsekin karsastavat avohakkuuta terminä. Käytännössä kuitenkin olen huomannut, että jo nyt avohakkuun kriteeriä kierretään jättämällä metsään joitakin maisemapuita. Ne vaan ovat herkkiä kaatumaan tai repeämään tuulessa. Tarjoaahan myrskyn kaatama puu toki lahottajille työmaata ja tuleva metsänpohja saa ravinteita.

Minusta on kaikin puolin järkevää metsittää käytöstä poistettua maatalousmaata. Tietenkään siihen ei saa pakottaa vaan valistuksen kautta on hyvä edetä. Aikanaan Suomessa tehty kaskiviljely oli surullisenkuuluisa tapa tuhota metsiä muutaman vuoden sadon vuoksi ja vastaavaa käytäntöä edelleen harjoitetaan monissa kehittyvissä maissa. Ei olisi haitaksi toimia nykyisin toiseen suuntaan ja kasvattaa hiilinieluja järkevällä tavalla ilman raippaveroja tai muuta kansalaisten kyykyttämistä. Samalla täytyisi kuitenkin pienentää hirvieläinten – erityisesti surullisenkuuluisan invaasiolajin eli valkohäntäpeuran – kantoja. Noin vuosi sitten Kirkkonummella Peuramaan nurkilla auton kyydissä totesin nimen olevan todellakin enne – sorkkaeläimiä näkyi lumisella pellolla pitkälti toistakymmentä. Metsien määrän ja laadun osalta lähtötilanne Suomessa on kaikesta huolimatta sen verran paljon parempi, että suomalaisten EU-parlamentaarikkojen on pysyttävä EU-tason vaatimusten edessä lujina eikä myönnyttävä kohtuuttomuuksiin. Isoissa EU-maissa väestön ja teollisuuden kasvu johti aikanaan metsien hupenemiseen ja jonkinlainen maksun aika on väistämättä. Suomi ei saa kuitenkaan joutua muiden tekemien sinänsä aikanaan välttämättömien ratkaisujen korjausten maksajaksi. Itseasiassa Suomella on pitkälti sama tilanne metsien kuin Ruotsilla ja suomalaisilla ruotsalaisten tapaan samantyyppinen luontosuhde, joten ruotsalaisten kanssa voisi olla hyvä puolustaa yhteisiä etuja.

En omista maa- tai metsätalousmaata mutta kylläkin osuuden yhdestä kymenlaaksolaisesta kesämökkikiinteistöstä. Kesällä mökille mennessä kuuman kesätien tunnelmaa viilentäisi melko runsaasti se, että joutuisin maksamaan ylimääräistä veroa mökkisaunassa poltetusta puusta. Sellaistakin veroa on tosissaan ehdotettu eduskunnassa! Pelastuslaitokselle voisi tulla melko lailla lisätyötä jos sen pitäisi lähteä valvomaan puunpolttoa samaan tapaan kuin kalastuksenvalvojat suitsivat luvatonta kalastusta. Pienhiukkasiahan puunpoltosta väistämättä tulee – joskin niiden pitoisuudet ovat olleet Suomessa laskussa yli vuosikymmenen ajan. Täällä onneksi ollaan niiden osalta aivan toisessa tilanteessa kuin joissakin kehittyvissä maissa, joissa lapset polttavat mustan savun keskellä jätteitä kaatopaikoilla raaka-aineita saadakseen.

Kuvan lähde: kirjoittajan oma