Sain hiljattain sähköpostin Suurelta Amerikkalaiselta Asiakkaalta (SAA). Siinä todettiin että kuten tunnettua setä Samuli tukee julkisia rakennushankkeita 25%:lla. Ehtona on että projekteissa käytetään amerikkalaista alkuperää olevia raaka-aineita ja laitteita. Seuraavaksi
Paljon on jo haukuttu laman aiheuttajina huonoja palkitsemisjärjestelmiä ja ahneita lyhytnäköisiä johtajia. Olen sitä mieltä että yhtä suuri tekijä on kasvoton omistus – ammattilaiset jotka sijoittvat muiden rahoja. Käy huviksesi
Finassialan keskusliiton eilen julkistaman raportin mukaan. Sijoitusrahastot eivät enää nauti suurta suosiota säästökohteena. Kysymykseen: "Mihin seuraavista säästökohteista aiotte säästää tai sijoittaa?" , valitsee enää 8% sijoitusrahaston. Keväällä 2007 vastaava luku
New Scientistissä oli taas mielenkiintoinen artsu siitä miten huijaamme itseämme. Sosiaalinen kanssakäyminen liittyy usein ilmiöön. Valitsin näin, sanoin niin julkisesti joten olen siis tätä mieltä. Kokeessa koehenkilöille näytetään kahden naisen
Ahneita johtajia on viime aikoina haukuttu lyhytnäköisiksi kvartaalitalouden lakeijoiksi. Tähän heitä ajaa palkkiojärjestelmät jotka palkitsevat lyhytnäköistä kurssien vedätystä yrityksen pitkäaikaisen kehittämisen kustannuksella. Vastakohtana tähän on nähty ns omistajanäkökulma jossa aikajänne
Keskeinen asia jota sijoittajan tulee ajatella on sijoitusten riskitaso. Yleisin (ainoa?) yleisessä käytössä oleva menetelmä riskiluokitteluun perustuu volatiliteettiin. Eli jos arvopaperin arvo muuttuu keskimmäärin vähän per päivä kyseessä on matalariskinen
Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa. Nyt laskusuhdanteen koittaessa
Kansa vaatii päitä pölkylle kuultuaan Liliuksen bonuksista. Tänän kuulemme että Fagernäs eroa Fortumin hallituksesta ja Lilius itse jää eläkkeelle. Ruotsissa valtio pani stopin TeliaSoneran bonusohjelmalle ja kyttää nyt Nordeaa. G20-kokouksessa
"Päätöksenteko yrityksessä siirtyy ylemmäs kunnes päätöksen seurauksia ei enää ymmärretä". Elämää matriisiorganisaatiossa: Yritystoimintaan kuuluu erilaisia prioirisointipäätöksiä. Äärellisillä resursseilla on yritettävä saadaa aikaan mahdollisimman hyvä tulos. Esimerkkejä voivat olla tuotekehitysprojektien priorisointi
Kun talouskäyrät osoittavat kaakkoon herättävät johdon (ja omistajien) palkkiot usein pahennusta. Esimerkin voima on suuri – jos menee huonosti on kaikien osallistuttava säästötalkoisiin , oli k.o summalla merkitystä kokonaisuuden kannalta
Valtionpäämies toisensa jälkeen kehoittaa kansaansa ostaamann kotimaisia osakkeita, viimeksi Obama. Joku voi kutsua minua epäisänmaalliseksi, mutta kehtaan silti kysyä: Miksi? On aina helppoa olla solidaarinen jonkun muun henkilön teoreettisillä rahoilla.
DI:n sivuilla kirjoittaa analyytikko Peter Malmqvist ruotsin kruunun heikkoudesta. Selvästikin Ruotsi on nykyään osa itä-eurooppaa. Vertaillaanpa miten euron kurssi on muuttunut suhteessa eri valuuttoihin vuoden 2008 tammikuusta: Venäjän rupla:+30% Puolan
Ylen uutisten mukaan 2008 viimeisellä neljänneksellä yli 10000 uutta henkilöä avasi arvo-osuustilin. Tämä on melkoinen trendimurros, koska suora osakesäästäminen on ollut vastatuulessa jo kauan. Tämä on hauska uutinen, koska jo
Ranska on aikaisemminkin kunnostautunut euroopan protektionistisimpana maana. Kukaan siis tuskin yllättyi kuullessaan uutisen Ranskan hallituksen asettamista ehdoista autoteollisuuden tukipaketille. Sen lisäksi että työntekijöille ei saisi antaa potkuja pitäisi myös suosia
Viime aikoina on kirjoitettu melko paljon ahneudesta, etiikasta ja markkinasäännöstelystä. Minusta Reutersin kolumnisti James Saft ilmaisi asian hyvin blogissaan: Regulation means less leverage, less socialization of risk and privitisation of
No niin, odotinkin koska jenkeistä alkaa kuullua isänmaallista "osta kotimaista" juttua. CNN:n mukaan Obaman 816 Miljardin $ elvytyspaketissa on joissakin kohdin kotimaista teollisuutta tukevia ehtoja. Rakennushankkeissa pitää käyttää kotimaista terästä
Erilaiset talouskirjoittajat ovat kertoneet meille että vapaiden markkinoiden puolestapuhujan Milton Friedmanin opit ovat kuolleet. Sensijaan suosiossa on nyt John Maynard Keynes. Minusta tuntuu että herrojen suosiot seuraavat jokseenkin tarkkaan suhdannekäyriä.
